Suomen Luonnosta
Suomi on maailman metsäisimpiä valtioita. Valtaosa metsistä on talouskäytössä. Niissä kasvaa puuta metsänomistajien ja teollisuuden tarpeisiin. Talousmetsissäkin pyritään säilyttämään luonnon monimuotoisuus. Metsien monimuotoisuuden turvaamiseksi on suojeltu muun muassa luonnontilaisia ja vanhoja metsiä. Suojelu edistää esimerkiksi lajien ja ympäristötyyppien säilymistä.
Metsissä voi myös retkeillä, metsästää, marjastaa ja sienestää. Metsien marjat ja sienet ovat joitakin alueellisia poikkeuksia lukuun ottamatta kaikkien hyödynnettävissä. Niiden satoa ennustetaan vuosittain.
Vesivarat
Suomen luonnon tyypillinen piirre on vesistöjen, järvien ja jokien runsaus. Vesivarojen määrä vaihtelee maantieteellisen sijainnin ja vuodenaikojen mukaan.
Järvet ovat matalia eli, vaikka veden pintaa on paljon, vettä on melko vähän. Tämän johdosta Suomen pintavedet voivat likaantua herkästi. Myös Itämeri likaantuu herkästi.
Pohjavesillä tarkoitetaan maanpinnan alle imeytyvää ja kerääntyvää vettä, joka on tavallisesti sadevettä. Suuri osa suomalaisten käyttövedestä on pohjavettä, koska se on yleensä laadultaan parempaa kuin pintavesi. Maa-aineksen otto ja tiet voivat pilata pohjavesiä.
Lajien suojelu
Lajien suojelun tavoitteena on säilyttää alkuperäisten ja vakiintuneiden lajien kannat elinvoimaisina. Laji on uhanalainen, jos sen luontainen säilyminen Suomessa on vaarantunut. Vain noin kolmasosa Suomen eliölajeista tunnetaan niin hyvin, että niiden uhanalaisuus on pystytty arvioimaan.
Uhanalainen laji voidaan rauhoittaa. Rauhoitettujen kasvien kerääminen ja siirtäminen on kiellettyä. Rauhoitettuja eläimiä ei saa pyydystää, eikä tappaa.
Luontotyypit ovat yhtenäisiä sekä kasvi- että eläinlajiston suhteen. Eri luontotyyppejä suojellaan luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi ja lajien elinympäristöjen säilyttämiseksi. Suojeltuja ovat esimerkiksi jalopuumetsiköt ja merenrantaniityt.
Lähde: www.suomi.fi (12.8.2009)
Linkki: Kansallispuistot
|