Noora Vaarala Särestössä: Kirjailijatapaaminen & luento Reidar Särestöniemestä

Reidar Särestöniemi kasvoi tiettömän taipaleen takana Kittilän Kaukosessa, jonne hän palasi opiskeltuaan taidemaalariksi Helsingissä ja Leningradissa. Hänen värikylläiset, Lapin luonnosta ammentavat teokset nousivat ostavan yleisön suosikeiksi, ja Särestössä vilisi lehdistöä ja vaikutusvaltaisia vieraita. Etelän taidepiirit sen sijaan jättivät Reidarin ulkopuolelle, ilman arvostusta ja apurahoja.

Särestöniemi oli 1970-luvulla suomalaisen taiteen huippunimi mutta myös hylkiö. Hän oli varakas ja rehvakas, yksinäinen ja herkkä, poikkeuksellinen pohjoinen menestyjä. Presidentti Kekkonen sinetöi tauluhankinnoillaan Särestöniemen aseman kotimaisen porvariston ykkössuosikkina. Taiteilijakollegat sen sijaan vierastivat Särestöniemeä, joka maalasi ajan taideihanteeseen sopimattomalla tavalla, pukeutui ja esiintyi epätavanomaisesti ja antoi ahkerasti haastatteluja naistenlehdille. Lehdistössä Särestöniemi typistettiin Lapin shamaaniksi. Shamaanius oli vastaus lehtijutuissa toistuviin kysymyksiin miksei Reidar Särestöniemellä ole naista rinnallaan, miksi taloudesta puuttuu emäntä?

Vastaus löytyy teoksista: nykykatsojan on helppo nähdä niissä toistuva miesten välinen rakkaus. Taiteilijan elinaikana tämä seikka sivuutettiin täysin. Reidar Särestöniemen elämän rakkaus oli runoilija Yrjö Kaijärvi, mutta suhde jäi salaisuudeksi; homoseksuaalisuus oli rikos ja sairaus.

Perusteellisesti taustoitettu elämäkerta esittelee Reidarin monet puolet. Se kuvaa menestystä ja nautintoja, tuskaa ja kaipuuta. Samalla se selvittää, miksi merkittävän taiteilijan työtä on määrätietoisesti tulkittu väärin. Miksei Reidar Särestöniemestä ole tullut suomalaisen kuvataiteen sateenkaari-ikonia Magnus Enckellin, Tove Janssonin ja Touko Laaksosen rinnalle?

Noora Vaarala on kittiläläislähtöinen kulttuuri- ja featuretoimittaja, jonka kirja "Sarviini puhkeaa lehti – Ihmeellinen Reidar Särestöniemi" ilmestyi vasta.

Luento sisältyy museolipun hintaan.